Congressus XIII Internationalis Fenno-Ugristarum

Kansainvälisten fennougristikongressien historiasta

Toisen maailmansodan jälkeisinä kylmän sodan aikoina kansainvälisten tiedetapahtumien järjestäminen rautaesiripun halki ei ollut helppo tehtävä. Jo 1950-luvulla onnistuttiin Suomessa ja Unkarissa kuitenkin järjestämään fennougristien konferensseja, joihin osallistui myös ulkomaalaisia vieraita, ja lopulta ensimmäinen kansainvälinen fennougristikongressi (CIFU) saatiin aikaan Budapestissa 1960. Sen taustavoimina oli muutamia arvostettuja ja vaikutusvaltaisia tutkijoita, kuten suomalaiset Lauri Posti ja Kustaa Vilkuna, unkarilainen Gyula Ortutay, venäläinen Boris Serebrennikov, virolainen Paul Ariste ja tuolloisessa DDR:ssä vaikuttanut saksalainen Wolfgang Steinitz. 

Siitä lähtien kongresseja on järjestetty viiden vuoden välein vuorotellen ensin kolmessa maassa (Unkari, Suomi, Neuvostoliitto), sitten neljässä (Unkari, Suomi, Viro, Venäjä): 

Kongressien järjestämisestä on koko tämän ajan vastannut kansainvälinen tutkijoiden komitea, joka valitsee itselleen uusia jäseniä yleiskokouksissa kunkin fennougristikongressin yhteydessä (ks. Järjestäjät).

Neuvostoliiton aikaan CIFUlla oli tieteellisen roolinsa ohella eräänlainen piilevä etnopoliittinen tehtävä. Se mahdollisti tuolloin lähes ainutlaatuisella tavalla kontakteja rautaesiripun läpi ja tarjosi kongressiin osallistuville suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen edustajille tilaisuuden ylpeästi tuoda esille suomalais-ugrilaista identiteettiään kansainvälisissä puitteissa. Tämän mukaisesti ensimmäisiä CIFU-kongresseja luonnehti runsas kulttuuriohjelma, ja ne saivat usein avokätistä järjestävän valtiovallan tukea. Nämä symboliset, etno- ja kulttuuripoliittiset tehtävät ovat nykyään paljolti siirtyneet muiden hankkeiden, kulttuurifestivaalien, yhteistyöprojektien ym. rakenteiden kannateltaviksi, kuten esimerkiksi suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressien (jollainen järjestettiin viimeksi Lahdessa 2016 ja Tartossa 2020).

Kolmastoista CIFU, joka ensi kertaa järjestetään "suomalais-ugrilaisten valtioiden" ulkopuolella, on ottanut keskeiseksi tehtäväkseen korostaa fennougristiikan asemaa kansallisista ja etnopoliittisista ongelmanasetteluista riippumattomana, kansainvälisenä tieteenalana. Fennougristiikkaa harjoitetaan sekä kansallisissa että kansainvälisissä puitteissa, ja sen tutkimusalueet liittyvät olennaisesti moniin muihin tieteenaloihin (yleinen, historiallinen ja typologinen kielitiede, soveltava kielitiede ja sosiolingvistiikka, yleinen ja vertaileva kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus, kansatiede, arkeologia, Pohjois-Euraasian historia, vähemmistötutkimus, alkuperäiskansatutkimus ja Postcolonial Studies, jne. jne.). Kongressi pyrkii kannustamaan kansojen ja tieteenalojen, koulukuntien ja tutkimusperinteiden rajat ylittävää yhteistyötä.