Hell ja Sajnovics

1600–1700-luvuilla Euroopan oppineet pohtivat jo usein, voisiko unkarilaisten outo ja erilainen kieli olla jotenkin tekemisissä Pohjois-Euroopan yhtä outojen kielten kanssa. Jo 1660-luvulla hampurilainen oppinut lääkäri Martin(us) Fogel(ius) oli systemaattisesti vertaillut suomen ja unkarin kielten rakennetta. Valitettavasti hänen käsikirjoituksensa jäi toimeksiantajan arkistoihin Firenzeen ja löytyi vasta 1800-luvun lopulla.

Vuonna 1769 Tanska-Norjan kuningas kutsui tähtitieteilijöitä Euroopasta Pohjois-Norjan rannikolle Vardøn linnoitussaarelle rakennettuun observatorioon havainnoimaan Venuksen kulkua auringon ohi. Näiden tutkijoiden joukossa oli myös Maximilian Hell (1720–1792), joka vuodesta 1756 oli johtanut Wienin observatoriota. Hell oli syntyisin vanhan Unkarin kuningaskunnan alueelta (Schemnitz/Selmecbánya/Banská Štiavnica nykyisessä Slovakiassa) ja oli myös tietoinen unkarin kielen alkuperää koskevista pohdiskeluista. Hän kutsui mukaansa unkarilaisen kollegansa János Sajnovicsin ja kannusti tätä tähtitieteellisten havaintojen ohella tutustumaan saamen kieleen ja vertailemaan sitä unkarin kielen kanssa.

Sajnovics julkaisi havaintojensa tulokset otsikolla Demonstratio idioma Ungarorum et Lapponum idem esse vuonna 1770. Tästä alkoi vertailevan suomalais-ugrilaisen kielitieteen historia.